Tämän takia tulevaisuuden työympäristö parantaa tuottavuutta

Teollistuminen vakioi tapamme tehdä töitä ja se on pysynyt kutakuinkin samana siitä lähtien. Vietämme työelämää aamukahdeksasta iltakuuteen ja vapaa-aikaa iltakuudesta aamukahdeksaan. Molemmilla aikansa ja paikkansa. Vain maaseutukulttuurissa työ ja yksityinen elämä ovat pysynyt samassa paikassa.

L Arkkitehtien tiimin voitti keväällä 2016 pääpalkinnon Uusi Vantaankoski –ideakilpailussa, jossa etsittiin tulevaisuuden yrityskampuksen konseptia. Arkkitehti ja osakas Jari Lonka L Arkkitehdeilta kertoo miten työ muuttuu ja miten työympäristöjen pitää muuttua, jotta sekä viihtyvyys että tuottavuus paranevat. ”Futurama”-nimisessä kilpailutyössä avain löytyi työ-, asuin- ja liikennealueiden kehittämisestä uuteen suuntaan.

Työ muuttuu radikaalisti. Mikä on muutoksen takana?

Paikasta ja ajasta riippumaton tietotyö ja luova työ. Yhtäkkiä teknologia ja it-infra tekevät kaikista paikoista mahdollisia työympäristöjä. Minäkin vastan tähän puheluun kotoani, en toimistolta.

Työn ja vapaa-ajan yhteen sovittamista tuskaillaan. Miksi?

Ihminen yrittää elää työ- ja vapaa-ajallaan kaksinkertaista ”täydellistä elämää” vaikka aikaa riittää vain yhteen elämään. Työn, vapaa-ajan, henkilökohtaisen ajan, ja kaiken muunkin pitää olla täydellistä ja siihen tulee olla aikaa. Hyvinvoivalla osalla meistä on vapaus ja mahdollisuus tehdä näitä valintoja ajankäyttömme suhteen, mutta silti kaipaamme parempaa.

Futurama palkittiin uuden työn ja työhyvinvoinnin ymmärtämisestä. Miten teitte sen?

Ensin piti päästä irti vanhoista rajoitteista. Monet meistä olivat olleet mukana lukuisien toimistotalojen ja työympäristöjen suunnittelussa. Filosofioita ja trendejä on vuosien varrella tullut ja mennyt. Jos karrikoin, niin toimistorakennus käsitteenä on käytetty loppuun, suunniteltu jo liian monta kertaa.

Futuramassa meillä oli tietty alue ja suljettu kampusmuoto, mutta ideaalitilanteessa ratkaisuja tehdään kaupunkirakenteen tasolla. Siksi ajattelimme koko ajan suurempaa rakenteen muutosta. Halusimme luoda tulevaisuusskenaarion, jossa asuin- ja työpaikka-alueiden rajapinnat ajatellaan uudestaan ja liikenteeltä vapautuva tila muuttuu uudenlaiseksi kaupunkiympäristöksi.

Mikä on ”perimmäinen kysymys” suunnittelijalle?

Tulevaisuuden työympäristöjen suunnittelussa pitää kysyä ”mitä tarvitsemme, jotta voimme työskennellä mahdollisimman hyvin”. Vähempi ei riitä. Kaupunkisuunnittelussa vastaava kysymys kuuluu ”mitä tarvitsemme, jotta voimme elää niin hyvin kuin mahdollista”.

Helsingin tuleva yleiskaava on hyvä esimerkki tästä. Helsinki yrittää perinteisten aluekaavavarausten sijaan luoda uudentyyppistä strategiaa – raideliikenteeseen perustuvaa verkostokaupunkia ja liikennevirtojen kestävää ohjausta.

Työn tuottavuus – paraneeko se tällä kaavalla?

Uskon, että paranee, jos työympäristö tai kaupunkirakenne mahdollistaa tilojen monipuolisemman yhteiskäytön, ihmisten kohtaamisen, palvelurakenteen ja jakamistalouden. Samoin tulevaisuuden tietotyössä laitetaan enemmän arvoa lopputulokseen kuin ajankäyttöön tai läsnäoloon, ja arvotetaan entistä enemmän työyhteisössä arvoja luottamuksesta, yksilön vastuusta ja osallistamisesta.

Piilaaksossa tuotetaan eniten ideoita, ajatuksia, liiketoimintamalleja ja maailman läpimurtoja, ja sitä tunnelmaa haimme Futuramassakin. Esitimme skenaarion, mitä työ- ja asuinympäristö voisi olla.

Voiko suunnittelutapaanne käyttää muualla?

Käytimme uudenlaista ideointitapaa, ja tiimiimme kuuluivat L Arkkitehtien lisäksi tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen ja työelämäntutkija Suvi Nenonen. Nojasimme rohkeisiin mahdollisuuksiin muun muassa robotiikassa, 3D-tulostamisessa, tiedon keräämisessä ja soveltamisessa. Liikenteen automatisoituminen ja murros tulevaisuudessa tulee muuttamaan ymmärrystä kaupunkitilasta kokonaan. Meillä se vapautti ratkaisevasti ideointia tulevaisuuden kaupunkitilan hengestä.

Kaikki ajatukset syntyivät keskusteluissa ja hyvin vapaalla agendalla. Tapaamisten välillä tuloksia jäsenneltiin ja lopuksi niistä vedettiin yhteen mittava kilpailutyö. Ja kyllä, suosittelen tällaista reunaehdoista vapaata ideointia aina, kun halutaan jotakin kokonaan uutta.

Mikä ideoinnin este pitää ylittää, jotta se onnistuu?

Aikadimension ymmärtäminen. Tulevaisuuden ennustaminen parin sukupolven päähän pelottaa liikaa. Ihan turhaan. Kun katsomme taaksepäin, näemme, että monet hetki sitten mahdottomina pidetyt asiat ovat nyt arkipäivää.

 

Jari Lonka

Osakas, arkkitehti SAFA

L Arkkitehdit Oy