Tulevaisuuden työympäristö antaa meille tilaa olla töissä kokonaisia ihmisiä, lupaa tulevaisuustutkija Ilkka Halava

Työ on suomalaisen identiteetin keskiössä. Määrittelemme itsemme sen kautta mitä teemme työksemme.  Tulevaisuustutkija Ilkka Halavaa kuunnellessa on helppo uskoa, että työ ja sitä kautta identiteetit ovat muuttumassa rytinällä.

Halavan mukaan ei tarvitse olla edes visionääri nähdäkseen monien töiden katoavan jo lähitulevaisuudessa. Pian automatiikka ja robotit hoitavat kolmen D:n työt, eli tehtävät, jotka ovat dangerous, dirty ja dull. Halava ei kuitenkaan lähde pelottelemaan ketään töiden katoamisella, vaan uskoo että muutos on lopulta hyväksi. Työtehtävät katoavat, työpaikat eivät. Koneet tekevät sen missä ovat ihmistä parempia ja päinvastoin.

– Otetaan esimerkiksi KELA. Se automatisoi korvauskäsittelyn. Seurauksena manuaalisen ja yksitoikkoisen työn tekijät siirtyvät tuottavampiin ja mielekkäämpiin työtehtäviin. En myöskään usko, että kukaan tulee ikävöimään viemäritukosten puhdistamista ihmisvoimin, kun sen voi sukellusrobotilla hoitaa.

Sosiokulttuurisen muutoksen eturivin osaajana Halava on ollut mukana lukuisissa yksityisen ja julkisen sektorin kehityshankkeissa suomalaisten ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa jo yli 25 vuoden ajan. Hän harmittelee, ettei tulevaisuustieto ole vielä riittävissä määrin osa yleissivistystä.

– Tämän seurauksena proaktiivisen kehittämisen sijaan enemmistö edelleen raahautuu vastentahtoisesti väistämättömän muutoksen suuntaan. Koulussakin historia on oppiaine, tulevaisuus ei.

Työstä katoaa rangaistuksen maku, vihdoin

Tulevaisuus Halavan kuvailemana kuulostaa varsin houkuttelevalta. Matemaattis-looginen, prosessiajatteluun perustuva, perinteisesti kutsuttuna vasemman aivopuoliskon työ voidaan digitalisoida, ja työn tulevissa sisällöissä väistämättä korostuu oikean aivopuoliskon rooli. Kärjistäen siis koneet hoitavat rationaalisen ja loogisesti toistuvan työn, ja ihmisille jää aikaa luovaan, vuorovaikutteiseen, intuitiiviseen ja mielikuvitukselliseen ajatteluun. Jos työn konsepti vielä tänään on yksilösuoritus, tulevaisuudessa se on yhdessä tuottaminen. Jos työtään tekee täysin yksin, työn voi todennäköisesti automatisoida. Jos työ on vuorovaikutteista ja tapahtuu ryhmässä, työtä ei voi korvata koneilla.

– Päättyneen ajan työntekijämetafora on ratas. Ihminen on ollut persoonaton osa koneistoa. Alkaneen ajan työntekijämetafora on artisti. Seuraavan kymmenen vuoden aikana työstä tulee vihdoin katoamaan rangaistuksen maku, Halava lataa.

Lamppu, työpöytä ja tuoli, siinäkö edellytykset tuottavuudelle?

Työnteon muuttuessa myös ympäristön tulee muuttua. Halavan mukaan työpaikoilla on ylikorostuneesti keskitytty funktionaaliseen toimintaan, ja esimerkiksi kulttuuriset ulottuvuudet – tunnelmatekijät, ärsykkeet, sosiaaliset rituaalit, personointi – on riisuttu pois. Työympäristö on monesti oikeastaan aika karu: lamppu, työpöytä ja tuoli – siinä valmis työpaikka. Siksi moni vaikea työtehtävä tehdään mieluummin kotona, jossa ympäristö paremmin tukee omaa ajattelukykyä.

– Esteettisen rikollisuuden aikakausi on onneksi päättymässä toimitiloissa. Kenenkään toimintakyky ei säily ilman sopivia ärsykkeitä, inspiraatiota ja eteenpäinmenon tuntua.

Halava uskoo, että seuraava suunta on designerin suunnittelemat yhteisötilat ja sellaiset osat, joita henkilöstö muokkaa itselleen sopiviksi. Mutta ankeita toimitilojakin suurempi ongelma työn tuottavuuden näkökulmasta on Halavan mukaan ihmisten ja organisaatioiden tottumus redusoida itsensä tekemään työtä. Perinteisesti työpaikalla ”kavennutaan” työn suorittajiksi ja työpaikalta poistuttaessa taas ”palaudutaan” täyteen ihmisyyteen sen kaikessa runsaudessa.

– Työyhteisöjen edessä on suuri kysymys. Miten organisoida työ, jossa olemme kokonaisina ihmisinä? Kun seuraavan kymmenen vuoden kuluessa ihminen ja kone tekevät työn yhdessä, miten saada ihminen tekemään itselleen luontaisella tavalla töitä?

Huokoinen rajapinta mahdollistaa ideoiden ja ajatusten vaihdon

Halava kertoo esimerkin yrityksestä, joka vannoo arvoissaan avoimuuden ja vuorovaikutuksen nimeen. Aulassa kuitenkin päivystää vartiointiliikkeen univormuhahmo.

– Tulevaisuuden toimitilan rajapinta ympäristöönsä on huokoinen. Tuottavuuden kehittämisen kannalta on tärkeää, että ideat ja ajatukset vaihtuvat aidosti. Vain ihmisvirrat ja yhdessä tekeminen luovat arvoa toimitiloihin.

Uuden ratkaisun keskiössä ovat kokeilunhalu ja positiiviset ärsykkeet.

– Koetamme löytää tapoja, joilla työ olisi kokeilevaa, jakavampaa ja vuorovaikutteisempaa. Uudet työtavat ja konseptit eivät tipu syliin, vaan pitää etsiä, inspiroitua ja löytää.

Erilaisuus esiin

Vaikka Halavan ennustama tulevaisuus tuo mukanaan suuria muutoksia, suomalaisilla ei hänen mukaansa ole syytä huoleen.

– Suomalaisille on pöytä katettuna, sillä tulevaisuudessa sivistys ja korkea koulutustaso nousevat avainrooliin. Ainoat uhat liittyvät toimettomuuteen, riskinottokyvyn puutteeseen tai kykyyn tehdä valintoja.

Yhden suomalaisuuden perusarvon, yhdenmukaisuusihanteen, Halava kuitenkin haluaisi muuttaa.

– Meillä yhdenmukaisuuspyrkimys on liian syvällä, ja se aiheuttaa ongelmia niin töissä kuin koulussakin. Erilaiset joutuvat silmätikuksi. Ei pitäisi olla enää epäselvää, että tuottavuuden kasvun takana on erikoistuminen. Moni joutuu esimerkiksi rekrytointikeskustelussa ihan tosissaan pohtimaan, kun kysytään missä sinä olet erityisen hyvä. Omia vahvuuksia ei ehkä ole koskaan ehtinyt miettimään, kun aina on ollut kiire korjailla omia heikkouksia. Suomi kuitenkin menestyy erinomaisuudella, ei tasaisella rivillä kahdeksikkoja todistuksessa.

 

Ilkka Halava on tulevaisuustutkija ja yritysvalmentaja. Hän on yksi Suomen suosituimmista puhujista ja monen organisaation luottosparraaja. Sosiokulttuurisen muutoksen eturivin osaajana Halava on ollut mukana lukuisissa tuote-, palvelu-, konsepti- ja muissa kehityshankkeissa suomalaisten ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa jo yli 25 vuoden ajan. Lisää osoitteessa www.ilkkahalava.fi.