Blogi: Wanted: Älykotien hienosäädöstä digiyhteiskunnan rakentamiseen

Istun toista päivää SmartCityNordic2016 tapahtumassa Helsingin Kattilahallissa. Alan turhautua, miksi rakennus- ja kiinteistöalan digikeskustelu velloo pintaa siloittelevissa teknologioissa ja palveluissa, kun taustalla digitalisaation globaali aalto mullistaa elintapojamme ja kokonaisia kaupunkirakenteita. Älyratkaisut ovat tässä ketjureaktiossa lähinnä hienosäätöä.

Digitalisaatio on mahdollistanut etätyöt ja muut uudenlaiset työn tekemisen tavat, samalla asettaen vaatimuksia toimitiloille monipuolisten työtapojen alustoina. Suurempi muutos on kuitenkin digitalisaation myötä syntyvät startup- ja kasvuyritykset, joiden tilatarpeet poikkeavat hyvin paljon tämän päivän tarjonnasta. Toimijat ovat syntyessään pieniä, saattavat moninkertaistaa kokonsa lyhyessä ajassa, eivätkä välttämättä edes tiedä ovatko olemassa 5-10 vuoden päästä.

Digiajan yrityskenttä tarvitsee pienempiä tiloja ja joustavampia toimitilakonsepteja, eivätkä vuosien mittaiset vuokrasopimukset tule kyseeseen. Tässä vuokrausmaailmassa myös kiinteistösijoittamisen mallit menevät remonttiin. Tarvitsemme kipeästi lisää uudelle tietotyön tekemiselle soveltuvia toimitiloja ja niille rahoitusmalleja.

Entä sitten ne 1,2 miljoonaa neliötä tyhjää toimistotilaa? Digitalisaation muuttaessa yritysrakennetta vanhat toimitilat eivät enää toimi nykymarkkinassa. Tyhjät tilat ovat väärässä paikassa, eivätkä pääkäyttäjäkonseptit vastaa uusia tarpeita. Joustavia ratkaisuja etsivät yritykset hakeutuvat hubeihin, raidelinjojen solmukohtiin rakentuviin kaupunkikeskuksiin, joissa yhdistyvät helppo kulkeminen, asuminen, palvelut ja työnteko. Uusista avauksista, kuten Kalasataman REDI, huolimatta meillä on vajausta tarkoituksenmukaisista toimitiloista hyvällä sijainnilla.

Yritysrakenteen muutos heijastuu ennen pitkää myös asumiseen. Kyse ei ole pelkästään älykotien esiinmarssista, vaan perusteellisemmasta asumisen tarpeiden muutoksesta. Kun tulevaisuudestaan epävarma startup-yrittäjä etsii uutta kotia, uskaltaako hän sitoutua 20 vuoden asuntolainaan? Haluaako hän sijoittaa pääomiaan asunnon omarahoitukseen, kun sekin raha voisi tuottaa moninkertaisesti yrityksen kasvun moottorina? Onko hänellä edes tarvetta ostaa asunto omaksi ja sitoutua yhteen sijaintiin, kun fokus on kv-viennissä? Jo nyt on nähtävissä, että vuokra-asuminen ja joustavat lyhytaikaisen asumisen mallit tulevat yleistymään entisestään ja pienempien asuntojen tarve kaupunkikeskustoissa kasvaa – omistaminen ei ole start-up sukupolvelle statusarvo – enemmänkin rasite.

Kun työnteko ja asuminen siirtyvät kaupunkikeskuksiin, kauppa ja logistiikka seuraavat perässä. Hubin asukas ei lähde peltomarkettiin, vaan hakeutuu lähemmäs sellaisen kauppiaan luo, joka yhdistää luontevasti fyysisen läsnäolon ja verkkokaupan. Keskitetyt logistiikkakeskukset saavat kilpailijakseen kaupunkirakenteeseen, liikenteen solmukohtiin sijoittuvia last-mile logistiikkahubeja, joista ”Cargo Über” kuljettaa tilaukset lähialueen kauppoihin tai koteihin ”on-demand”.

On hienoa, että tulevaisuudessa asuntoni tietää minusta enemmän kuin minä itse, ja osaa siten mukautua ja tarjota palveluja vaihtuvien mieltymyksieni mukaan. Tällekin hienosäädölle on varmasti tilauksensa. Rinnalle kaipaisin älykästä keskustelua, millaisia kaupunkirakenteita, kiinteistökonsepteja ja näiden rahoitusmalleja digiyhteiskunta kiireen vilkkaa tarvitsee. Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen sen äsken hyvin sanoi kiteyttäessään älykkään kaupungin peruskiven: ”Fun and functional”.

arto_huuskonen_blogikuva

Arto Huuskonen

Kirjoittaja on tekniikan tohtori ja SRV:n hankekehityspäällikkö. Huuskonen pyrkii tunnistamaan tulevaisuuden asiakastarpeita ja kehittämään näihin pureutuvia kiinteistö- ja palvelukonsepteja.